Kaikilla meillä on oma uskomuksemme minkä mukaan elämme. Läheskään kaikilla se ei ole uskonto, mutta joku vastaavanlainen suunnannäyttäjä tai ohjeiden antaja. Nykyään luonnollisuus ja luonnon mukaisuus tuntuvat olevan vahvoilla ainakin mediassa. Uskomuksissa ja elämänohjeissa ei olekkaan enää kyse pelkästään jumalolennoista vaan arkipäiväisistä asioista jotka vaikuttavat käytökseemme.
Toiset löytävät ohjeet luonnosta, toiset enkeleiltä ja jotkut joogasta ja meditoinnista. Olen itse miettinyt (en kovinkaan aktiivisesti) monia eri vaihtoehtoja omalle tielleni. Mitkä ovat niitä asioita josta saan voimaa ja energiaa? Milloin ja mitkä asiat/tapahtumat jarruttavat ja uuvuttavat? En ole vielä löytänyt vastausta.
Haluaisin uskoa että oma tieni löytyisi joogasta ja meditaatiosta. Vaikka olenkin aloittanut niihin tutustumisen jo yli 10 vuotta sitten en ole täysin vieläkään sisäistänyt niiden sanomaa. Olen toki edennyt tielläni. Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. se että olen viimeisten vuosien aikana pikkuhiljaa (hyvin pikkuhiljaa) oppinut kuuntelemaan itseäni. Tunnen tällä hetkellä olevani reunalla. Olen senttien tai millien päässä rauhasta ja rentoudesta jonka tiedän olevan sisälläni. Hektinen ja stressaava elä'mä haluavat kuitenkin vielä pitää minusta kiinni, enkä uskalla päästää irti. Ennen parisuhdetta ja perhettä olin kovin pinnallinen ja impulsiivinen. Nyt halaisin jo luopua noista ja syventyä nauttimaan ihanasta nykyisestä elämästäni; onnellisuudesta!!!!
Tunnen reunan lähestyvän enkä oikein tiedä miksi en anna itselleni lupaa ylittää tätä rahjaa vaikka tiedostan toisen puolen rauhan ja autuuden. Nykyistä puolta voisi miettiä kliireisenä suurkaupunkina perjantai iltana, jossa on pimeän tulle sytytetty miljoonat mainosvalot ja yhtä monet ihmiset ja autot risteilevät katuja. Katseni kiertää ja päässäni vilisee tunnen olevani eksynyt ja liian kiireinen pysähtyäkseni.
Toisella puolella onpieni, kahdeksan kulmainen, vaalea huvimaja jossa paljon tyynyjä ja pehmeä sohva. Kynttilöistä lähtee mielyttä tuoksu ja ikkunoiden läpi heijastuu aamun ensimmäiset auringonsäteet. Ympäröivä metsä on rauhallinen ja raikas aamukasteesta. Olen rennoissa vaaleissa vaatteissa ja kädessäni on lasi raikasta, kylmää vettä. Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta.
Tämä siis ajatusmaailmani. Jos kuitenkin nyt mietin ulkoisia tekijöitä joihin en voi itse vaikuttaa, mutta joiden olen huomannut vaikuttavan minuun.
Kuun vaikutus on aina ollut melko selkeä. Sitä on varmaan myös vahvistanut äitini usko kuun energiaan ja sen vaikutukseen. Olen kuitenkin moneen kertaan saanut huomata kuun vaikutuksen arjessani. Lähinnä täysikuun vaikutuksen nukkumiseeni tai nukkumattomuuteeni. Monesti täysikuun aikaan näen painajaisi tai nukun todella huonsoti ja saatan heräillä moneen kertaan yöllä. Kuun vaikutus ei siis tähän mennessä ole ollut kovin positiivinen. Energiaa siitä on toki myös tullut. Edellinen päivä mennyt touhutessa ja seuraava yö huonosti nukuttuna = huono lopputulos -> iso väsy.
Tulevana yönä on taas täysikuun aika. Opin tänään uuden asian johon täysikuu uskomusten mukaan vaikuttaa. Täysikuu öinä synnytysosastoilla on täyttä ja jopa kätilöt ovat sitämieltä että täysikuu vaikuttaa synnytystenkäynnistymisiin positiivisella tavalla. Syytä ei tosin missään kerrottu =) Kaikki tämä perustuu vanhoihin uskomuksiin ympäri maailmaa. Vielä viikko sitten meidän massu vauva oli perätilassa ja raskausmyrkytys antoi ensioireita. Flunssa iski päälle ja vei voimat. Tänään päivä ennen täysikuuta: flussa on voitettu (ja samalla raskausmyrkytys epäilyt). Elen tehdyssä ultrassa vauva on kääntynyt pää alaspäin ja laskeutunut alemmas. Tännä olen ollut reippaan ylhäällä jo aamusta ja tehnyt pikkumiehen kanssa ulkoilu/kävelyreissun (3h). Onko nämä ennakoivia merkkejä täyden kuun vaikutuksesta ja mahtaakohan synnytys käynnistyä ensiyönä.. Hhmm. Ei voi muuta kuin odottaa =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti