Ärsyttää kun omenat ovat happamia

Otsikko tuntui niin osuvalta kuluneen  viikon jälkeen. =) Jostain syystä lapset ovat nukkuneet hieman levottomasti ja itse herännyt poikien kanssa 3-10 kertaa yössä. Aamut ovat kaikkein hankalimpia. Olen niin aamu uninen ja välillä äreä etten itsekkään haluaisi olla lähelläni. Kahvilla ja positiivisilla ajatuksilla ja sanoilla on kuitenkin onneksi tähän asiaa hyvä vaikutus.  Välillä se aamu ei todella käynnisty niin kuin toivoisin ja silloin omasta mielestäni kaikki ärsyttää (pikku prinsessa). miehelläni onneksi riittää huumoria ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja yhtenä päivänä hän tokaisi hymy huulillaan kuunneltuaan valitustani:"Mua ainaki ärsyttää se että omenat on niin happamia!!". Niinpä siinä se ei kaikesta voi ärsyyntyä, tai toki voi mutta se ei muuta asiaa, niin kuin omenoiden happamuutta, vaikka kuinka kiukkuaisi. Siispä oman kehon ja mielen kouluttaminen jatkuu ja edelleen tunnun painivan samojen asioiden parissa.

Ruokavalio toimii hyvin ja ruoat ovat edelleen erittäin mieluisia. Viime viikolla tuli kuitenkin syötyä herkkuja, koska olihan sentään omat 30v juhlat. Huomasin kuitenkin viljan ja sokerin syömisen jälkeen vatsan ilmoittelevan itsestään. En ole tuntenut vastaavia paljoakaan nyt kun olemme syöneet hyvin Isokalorisen dietin mukaan. Nyt menossa 8 viikon jaksosta viikko 4.

Aluksi tuntui että enhän voi millään olla ilman sokeria tai leipää, mutta ei se niin kamalaa enää 4 viikon jälkeen ole. Yksi suuri tavoite on jo saavutettu, nimittäin limppari himo on selätetty ja vesi on nykyään nro. 1. Vielä odottelen kuitenkin liikunta motivaation kasvua ja sopimista aikatauluihin. Olemme miehen kanssa tehneen vanhemman pojan jumpan aikana nyt 3 viikon ajan 45min lenkin. Sekin on jo hyvä saavutus, mutta lisää liikkumista tarvitsisin. Taidankin ruveta nyt joogaamaan kun pojat ovat unilla.

Sain mieheltäni 30v lahjaksi matkan Barcelonaan!!!! Lähdemme sinne koko perhe, enkä malta odottaa, siitä tulee huippua! Tavoitteeni on ruokavalion ja reippailun (liikunnan) avulla painaa ensimmäistä kertaa yli 15v alle 100kg. Sinä hetkenä kun astumme koneeseen painoni tulee siis olla 99.9 tai alle.  Todellinen haaste se tulee olemaan mutta siihen ehdottomasti tähtään.

Nyt sitten joogamatolle ja rentoutumaan =)

Valo, luomu ja muutama numero

Vuosi on vaihtunut ja raikkaat tuulet puhaltaa vaikka vasta kevättä kohti mennään. Väsymys on ollut yöheräilyjen ja pimeyden takia kova, mutta onneksi apukeinojakin on. Välillä apu tulee pyytämättä ja yllättävistä asioista.

Erään stressaavan ja muutenkin liian vähän aurinkoa sisältäneen päivän päätteeksi mieleeni juolahti numerot. Aloin miettimään perheemme ikiä. Yksi numero tuli esille juuri sen päivän kohdalla kaikkien perheenjäsenten kohdalla. Muutama sattuma toi saman numeron esille vielä elämäämme liittyen lisää ja sain yhteenlaskettuna niistä kotimme numeron. Löysin tekstin jossa kerrottiin numeroiden merkityksestä. Ensimmäinen numeromme tarkoitti (erään tekstin mukaan) rauhallista mieltä jaa toinen numeromme oli syntymistä ja yhteistä onnea. Kuinka ne sopivatkaan ihanasti kotiin. Oli hassua että tulin ajatelleeksi niitä juuri tuona iltana. Samana päivänä oli niin kenkuttanut kaikki ja tuntui ettei valoakaan riittänyt kuin tunniksi. Tästä pohdinnasta ja selvittelystä sain kuitenkin uutta puhtia ja nyt jaksaa jotenkin uudella tavalla. Uskon myös jollain hassulla tavalla että näiden oivaltamisella ja numeroiden esiintymisellä kotimme osoitteessa on jokin tarkoitus.

Vaikka valoa ei olekaan vielä kovin riittänyt niin silti kevättä kohti ollaan menossa ja tarkoitus olisi jatkaa uuden oppimista ja keventää oloa. Tälle vuodelle teemaksi tulee hyvä olo, luomu ja ekologisuus. Sain joululahjaksi ihanan kirjan (josta kerron myöhemmin lisää) jossa puhutaan mm.ekologisuudesta ja ravinnon puhtaudesta. Sitä lukiessa ja uudenlaiseen ruokavalioon tutustuessa (siitäkin myöhemmin lisää) pääsen jo  hyvään alkuun teeman aiheissa. Kestovaipat ovat myös osa arkeamme ja niiden ihmeellinen maailma on vasta avautumassa kunnolla.

Valkee kuulokkeet otin vasta tänään käyttöön. Viime talvena käytin niitä ahkerasti ja tuntui että niistä oli apua. Valkee on suomalaisten kehittämä laite jossa kirkasvalolampun valo tulee "kuulokkeista" suoraan korvakäytävien kautta aivoihin. Yksi kerta kestää muistaakseni 12min. Ainakin mulla auttanut pimeän ajan väsymykseen.

 

 

Liikuntaakin ajattelin tänään kokeilla pitkästä aikaa. Vaikka onhan noiden kahden pienen kanssa melkoista jumppaa päivittäin. Josko pieni jumppa antaisi myös lisää virtaa.

Tänään

Kohta on kaksi kuukautta eletty kahden lapsen kanssa ja aika huimaa ollut. Toisaalta kaikki on ollut ihanaa ja olen elämästäni erittäin onnellinen. Toisaalta taas väsymys on lisääntynyt yö heräämisten ja lyhyiden päivien myötä. Oma jaksaminen on noussut entistä tärkeämmäksi.

Kuinka sitä aina huomaakaan askeleen myöhässä miten olisi voinut tehdä tai kuinka olisi voinut jättää television tuijotuksen silmien painuessa jo väkisin kiinni. Olen kuitenkin ajatellut tehdä ryhti liikkeen ja huolehtia itsestäni entistä paremmin. Unesta kirjoittelin jo aikaisemminkin ja sen vaikutus tai lähinnä sen puute on korostunut "mukavasti" viime kuukausien aikana. Samoin ruokailun merkitys, varsinkin laatu ja määrä. Liikuntaa tietenkään unohtamatta. Kaikki nuo kuntoon hoidettuna olisin luultavasti ainakin himpun energisempi ja luultavasti myös rauhallisempi ja ehkä myös hiukan hoikempi.

Pienten lasten äitinä oppii kokoajna uutta. Itse olen oppinut vähintään yhtä paljon itsestäni kun lapset ovat oppineet ympäröivästä maailmasta. Koen kuitenkin positiivisena kaiken oppisen  vaikka välillä ärsyttää huomata kuinka lyhyt pinnainen tai lapsellinen itse on. Minulla kuitenkin on avaimet ongelman ratkaisuun, täytyisi vain ruveta niitä käyttämään. Ja niin rupeankin. Itseasiassa aloitin jo eilen illalla.

Normaalisti olen kukkunut kännykästä Facebookia selailleen puoleen yöhön. Nyt laitoin puhelimen pois jo 22.30 ja nukahdin. Aikaisemmin olin sitä mieltä että eihän minua kuitenkaan nukuta (vaikka silmäpussit vaan kasvoivat ja tummenivat =)). Kyllä se uni aikas äkkiä sieltä tuli. Toinen mitä tein tänä aamuna oli miehen ehdotus. Koska en ole oikein ikinä parhaimmillani (tai oikestaan olen todella huonoimmillani) juuri herättyäni, eikä asiat ota sujuakseen päätin herätä hyvissä ajoin ja nauttia pienen aamuhetken itsekseni ja juoda rauhassa kahvin ennen kun lapset heräävät. Siitä oli apua!! En ollut kärttyinen karju kun ei tarvinnut taistella pukemisesta tai lähteä ilman aamupalaa. Yllätyin vähän positiivisesta vaikutuksesta, mutta ajattelin kokeilla huomennakin.

Liikunnan suhteen olen ollut todella aliska ja aina vedonnut väsymykseen. Ensimmäinen askeleeni lyhyiden vaunulenkkien lisäksi on "lankku" haaste. 30 päivän ajan teen annetun ohjelman mukaan "lankku" liikettä aina tietyn ajan. Kirjoitan ohjelman tänne seuraavan postauksen yhteydessä. Eilinen 20 sekuntia tuntui tiukalta ja tänään olisi sama edessä. Katsotaan mitä 30 päivää saa aikaiseksi.

Nyt lähden hakemaan poitsua kerhosta ja sitten laittamaan ruokaa!!

Ihanaa talvipäivää!!

Arki

Uuden vauvan ja energisen 3v:n kanssa arki on ollut viimeisen kuukauden melko hektistä ja sen jälkeen väsynyttä. Yritän löytää viimeistään viikonloppuna áikaa kirjoittaa jo kauan pohtimani tekstin.

Odotus palkitaan

Mamma joogan opettaja sanoi että nainen on vastaanottavaisempi raskauden aikana. omasta kehosta tulevat viestit aistii herkemmin ja niihin reagoi eritavalla. Olen mielestäni ymmärtänyt mitä hän tarkoittaa. Hitaasti (jälleen kerran) olen raskaana ollessani alkanut kiinnittää huomiota  omaan käytökseeni ja sen hallitsemiseen. Negatiivisissa asioissa olen usen tai lähes aina ulkpoistanut itseni ja syyttänyt muita tilanteen kärjistymisestä. Milloin ollut miehen vika että tavarat ovat hujan hajan tai pienen kolme vuotiaan vika ettei hän tottele kuin robotti. Jälkikäteen olen kuitenkin huomannut ettei syy välttämättä (yleensä) olekkaan heissä vaan olen itse ärtynyt jostain turhasta asiasta ja kuitenkin halunnut ajaa sen omalla tavallani läpi. Tällä tyylillä olen saanut lisää harmia aikaiseksi enkä kuitenkaan päässyt tavoiteltuun tulokseen.

Olen kokeillut muuttaa omaa toimintaani, koska olen todennut miehen ja pojan olevan itseäni rennompia ja positiivisempia monessa asiassa. Sen sijaan että mietin minun tapani ja miten minä haluan juuri nyt minuutilleen hoitaa tämän asian olen koittanut miettiä vaihtoehtoja. Jos kerhosta tullessa poiketaan 10min keinumaan pihalle ja vasta sitten syödään onko siitä haittaa. Eipä ole ollut. Poika on iloinen keinuessaan ja äitikin saa raitista ilmaa. Sitten mennään tyytyväisinä lounaalle. Onko järkevää alkaa höyryämään pyykin laitosta kun isillä ja pojalla on kivat leikit kesken. EI todella ole. Olen oppinut sen ettei kokoajan tarvitse tehdä jotain "hyödyllistä". Lapsen kanssa oleminen ja leikkiminen on paljon tärkeämpää. Tähän mennessä vaatteet eivät ole kaapista loppuneet enkä usko että niin tapahtuu jatkossakaan vaikka en asiasta stressaisikaan.

Opettelu ja varsinkin omien virheellisten tapojen huomiointi on ollut välillä vaikeaa. En suinkaan väitä että syy on aina minussa, mutta olen opetellut (kohta oppinut) suhtautumaan asioihin muut huomioiden ja lopulta myös miettimään omaa tapaani käyttäytyä.Onko tämä todella hermostumisen arvoista?? Olen kuullut ohjeen monta kertaa. Näin olisi hyvä kysyä aina välillä itseltään itselleen hankalissa tilanteissa. Lopulta tilanne raukeaa lähes itsekseen kun siihen suhtautuu kiukun sijaan neutraalisti tai jopa positiivisesti.  Negativiinen suhtautuminen kasvattaa vain omaa kiukkua ja paisuttaa tilannetta vääriin mittasuhteisiin. Kannatta kokeilla tuota kysymystä jos on herkkä suutahtamaan tai joku muu hieman pidempään jatkuva tilanne päällä kuten raskaus tai kuukautiset =)   Uskon pohtimisesta oleen kerrankin hyötyä. Olen myös oppin suhtautumaan uhmaikäiseeni eritavalla (provosoitumatta). Edelleen oppiminen jatkuu mutta suunta on selkeästi oikea.

Odottaminen palkitaan otsikolla on useampikin merkitys minulle. Näin raskauden lopussa tunnen oppineeni paljon itsestäni viime kuukausien aikana ja asioiden miettiminen, käsittely ja rentoutu,misen opettelu ovat oleet iso osa odotusta. olen nyt jo saanut niistä palkinnon -> huomaan oman kehitykseni. Odottaminen palkitaan muutenkin lähipäivinä/viikkoina kun laskettuun aikaan on tänään enää 6pv aikaa. Torstain lääkärin jälkeen tiedän odotellaanko vielä pitkään vai autetaanko vaavia käynnistämällä synnytys. Siitä sitten lisää ensikerralla.

Mikä kaikki vaikuttaa

Kaikilla meillä on oma uskomuksemme minkä mukaan elämme. Läheskään kaikilla se ei ole uskonto, mutta joku vastaavanlainen suunnannäyttäjä tai ohjeiden antaja. Nykyään luonnollisuus ja luonnon mukaisuus tuntuvat olevan vahvoilla ainakin mediassa. Uskomuksissa ja elämänohjeissa ei olekkaan enää kyse pelkästään jumalolennoista vaan arkipäiväisistä asioista jotka vaikuttavat käytökseemme.
Toiset löytävät ohjeet luonnosta, toiset enkeleiltä ja jotkut joogasta ja meditoinnista. Olen itse miettinyt (en kovinkaan aktiivisesti) monia eri vaihtoehtoja omalle tielleni. Mitkä ovat niitä asioita josta saan voimaa ja energiaa? Milloin  ja mitkä  asiat/tapahtumat jarruttavat ja uuvuttavat? En ole vielä löytänyt vastausta.

Haluaisin uskoa että oma tieni löytyisi joogasta ja meditaatiosta. Vaikka olenkin aloittanut niihin tutustumisen jo yli 10 vuotta sitten en ole täysin vieläkään sisäistänyt niiden sanomaa. Olen toki edennyt tielläni.  Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. se että olen viimeisten vuosien aikana pikkuhiljaa (hyvin pikkuhiljaa) oppinut kuuntelemaan itseäni. Tunnen tällä hetkellä olevani  reunalla. Olen senttien tai millien päässä rauhasta ja rentoudesta jonka tiedän olevan sisälläni. Hektinen  ja stressaava elä'mä haluavat kuitenkin vielä pitää minusta kiinni, enkä uskalla päästää irti. Ennen parisuhdetta ja perhettä olin kovin pinnallinen ja impulsiivinen. Nyt halaisin jo luopua noista ja syventyä nauttimaan ihanasta nykyisestä elämästäni; onnellisuudesta!!!!

Tunnen reunan lähestyvän enkä oikein tiedä miksi en anna itselleni lupaa ylittää tätä rahjaa  vaikka tiedostan toisen puolen rauhan ja autuuden. Nykyistä puolta voisi miettiä kliireisenä suurkaupunkina perjantai iltana, jossa on pimeän tulle sytytetty miljoonat mainosvalot ja yhtä monet ihmiset ja autot risteilevät katuja. Katseni kiertää ja päässäni vilisee tunnen olevani eksynyt ja liian kiireinen pysähtyäkseni.
Toisella puolella onpieni, kahdeksan kulmainen, vaalea huvimaja jossa paljon tyynyjä ja pehmeä sohva. Kynttilöistä lähtee mielyttä tuoksu ja ikkunoiden läpi heijastuu aamun ensimmäiset auringonsäteet. Ympäröivä metsä on rauhallinen ja raikas aamukasteesta. Olen rennoissa vaaleissa vaatteissa ja kädessäni on lasi raikasta, kylmää vettä. Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Tämä siis ajatusmaailmani. Jos kuitenkin nyt mietin ulkoisia tekijöitä joihin en voi itse vaikuttaa, mutta joiden olen huomannut vaikuttavan minuun.
Kuun vaikutus on aina ollut melko selkeä. Sitä on varmaan myös vahvistanut äitini usko kuun energiaan ja sen vaikutukseen. Olen kuitenkin moneen kertaan saanut huomata kuun vaikutuksen arjessani. Lähinnä täysikuun vaikutuksen nukkumiseeni tai nukkumattomuuteeni. Monesti täysikuun aikaan näen painajaisi tai nukun todella huonsoti ja saatan heräillä moneen kertaan yöllä. Kuun vaikutus ei siis tähän mennessä ole ollut kovin positiivinen. Energiaa siitä on toki myös tullut. Edellinen päivä mennyt touhutessa ja seuraava yö huonosti nukuttuna = huono lopputulos -> iso väsy.

Tulevana yönä on taas täysikuun aika. Opin tänään uuden asian johon täysikuu uskomusten mukaan vaikuttaa. Täysikuu öinä synnytysosastoilla on täyttä ja jopa kätilöt ovat sitämieltä että täysikuu vaikuttaa synnytystenkäynnistymisiin positiivisella tavalla. Syytä ei tosin missään kerrottu =) Kaikki tämä perustuu vanhoihin uskomuksiin ympäri maailmaa. Vielä viikko sitten meidän massu vauva oli perätilassa ja raskausmyrkytys antoi ensioireita. Flunssa iski päälle ja vei voimat. Tänään päivä ennen täysikuuta: flussa on voitettu (ja samalla raskausmyrkytys epäilyt). Elen tehdyssä ultrassa vauva on kääntynyt pää alaspäin ja laskeutunut alemmas. Tännä olen ollut reippaan ylhäällä jo aamusta ja tehnyt pikkumiehen kanssa ulkoilu/kävelyreissun (3h). Onko nämä ennakoivia merkkejä täyden kuun vaikutuksesta ja mahtaakohan synnytys käynnistyä ensiyönä.. Hhmm. Ei voi muuta kuin odottaa =)

Nyt on nyt

Näin äitiyslomalla on hyvää aikaa ajtella. Joskus ehkä liikaakin minun kaltaiselle ikuiselle pohdiskelijalle. Olen kuitenkin ilokseni huomannut oppineeni asioita  ja oppineeni varsinkin käsittelemään asioita. Edelleenkään mitään suurta valaistumista ei ole tapahtunut, mutta suhtautumiseni nykyhetkeen on muuttunut. 

Olen turhautunut, pelännyt ja suhtautunut tietyllä tavalla moniin asioihin mm. autolla ajamiseen, pelännyt yksin jäämistä, korkeita paikkoja ja pimeää tai hermostunut ihanturhasta tietyissä tilanteissa. Välillä tuntemukset tulee vahvempina esille ja huomaan lähinnä miettiväni miten olen aikaisemmin toiminut. Koska silloin joskus minua ahdisti ja pelotti (ei väliä onko siitä viikko vai 5 vuotta) niin täytyyhän ahdistaa nytkin. Ero aikaisempaan tosin on että nyt pyrin ajattelemaan "nyt on nyt voin suhtautua eri tavalla". Aina se ei tietenkään onnistu. Suurimmasta osasta tilanteita huomaan kuitenkin aina yhtläisyyksiä menneeseen ja varmaan johonkin opittuun toimintamalliin. Esimerkiksi väsyneenä hermostun helposti ja taas pirteänä en hermostu.  Väsyneenäkin koitan nykyään miettiä mitä voisin tehdä toisin, jotta en kimpaantuisi niin kovasti (koska suurinosa harmituksestanihan johtuu omasta reaktiostani, joka on välillä tottumuksesta nopeampi kuin itse tilanne). Väsyneenä vaivaavta asiat ovat miljoonakertaa suurempia. Kaksivuotiaan uhman sietäminen viimeisillä väsyneillä raskausviikoilla on osoittatunut kinkkiseksi. Olen kuitenkin viime päivinä koittanut löytää sopivaa tapaa suhtautua uhmapuuskiin. Ja olen huomannut (yllättävä kyllä=) ) kun itse suhtautuu rauhallisemmin myös pikku miehen puuska jää lyhyemmäksi. Tällöin harvoin annan itseni levätä vaan pistän tehoja lisää moottoriin ja alan siivota, suunnitella kauppalappua tai kovalla tohinalla ja kiukull apakata väkinäistä kaupunki reissua varten. Olen alkanut ymmärtämään siinähän se hetki on jo menetetty.

Hormonien ihanasta (kamalasta) lisäboostista olen saanut murehtia ja harmistella onnellisuuden ja euforian lisäksi. Hyvä asia tässä on se että olen päässyt harjoittelemaan "nyt on nyt" asennettani. Vaikka päivisin ei olekaan muuta kuin aikaa illat saattaa mennä stressatessa ja sängyssä olo tuntuu loputtomalta ennen unta. Päässä pyörii hormonien lisäksi kaikki mitä muka pitäisi vielä ennen vauvan tuloa tehdä. Jopa kaupassa käynti saattaa aiheuttaa inhotusta. Näinä hetkinä varsinkin sängyssäollessani olen todenut itselleni:"Käsittelen sen asian sitten kun se oikeasti on edessä" tai"nyt voin rauhassa nukahtaa ihanan miheni viereen ja kun poikakin nukkuu jo rauhassa. Mietin asiaa huomenna virkeämpänä". Tällöin en luultavasti enää edes muista harmistella seuraavana päivänä asiaa ja voin keskittyä taassilloiseen hetkeen. Jos olisin pohtinut mitä tahansa stressi juttua yömyöhään. miettisin sitä vielä aamulla, koska olisin niin harmissani lyhyistä yöunista.

Harjoittelu hetkessä elämiseen on siis vielä vaiheessa, mutta huomaan edistyneeni ilman suorittamista. olen myös saanut nukahdettua muutaman kerran helpommin tämän avula. Sekä säästynyt seuraavan päivän murehtimisilta. Olen iloinen!!! =) 

Supsittelen kaikille kokeiltavaksi edes muutamaan kertaan hankalassa tai epämukavassa tilanteessa ajattelemaan "nyt on nyt", jos se vaikka helpottaisi.   

Parhaat hetket ovat yleensä juuri nyt, mutta ne menee sivusuun jos vain murehtii menneitä tai stressaa tulevaa.