Tänään

Kohta on kaksi kuukautta eletty kahden lapsen kanssa ja aika huimaa ollut. Toisaalta kaikki on ollut ihanaa ja olen elämästäni erittäin onnellinen. Toisaalta taas väsymys on lisääntynyt yö heräämisten ja lyhyiden päivien myötä. Oma jaksaminen on noussut entistä tärkeämmäksi.

Kuinka sitä aina huomaakaan askeleen myöhässä miten olisi voinut tehdä tai kuinka olisi voinut jättää television tuijotuksen silmien painuessa jo väkisin kiinni. Olen kuitenkin ajatellut tehdä ryhti liikkeen ja huolehtia itsestäni entistä paremmin. Unesta kirjoittelin jo aikaisemminkin ja sen vaikutus tai lähinnä sen puute on korostunut "mukavasti" viime kuukausien aikana. Samoin ruokailun merkitys, varsinkin laatu ja määrä. Liikuntaa tietenkään unohtamatta. Kaikki nuo kuntoon hoidettuna olisin luultavasti ainakin himpun energisempi ja luultavasti myös rauhallisempi ja ehkä myös hiukan hoikempi.

Pienten lasten äitinä oppii kokoajna uutta. Itse olen oppinut vähintään yhtä paljon itsestäni kun lapset ovat oppineet ympäröivästä maailmasta. Koen kuitenkin positiivisena kaiken oppisen  vaikka välillä ärsyttää huomata kuinka lyhyt pinnainen tai lapsellinen itse on. Minulla kuitenkin on avaimet ongelman ratkaisuun, täytyisi vain ruveta niitä käyttämään. Ja niin rupeankin. Itseasiassa aloitin jo eilen illalla.

Normaalisti olen kukkunut kännykästä Facebookia selailleen puoleen yöhön. Nyt laitoin puhelimen pois jo 22.30 ja nukahdin. Aikaisemmin olin sitä mieltä että eihän minua kuitenkaan nukuta (vaikka silmäpussit vaan kasvoivat ja tummenivat =)). Kyllä se uni aikas äkkiä sieltä tuli. Toinen mitä tein tänä aamuna oli miehen ehdotus. Koska en ole oikein ikinä parhaimmillani (tai oikestaan olen todella huonoimmillani) juuri herättyäni, eikä asiat ota sujuakseen päätin herätä hyvissä ajoin ja nauttia pienen aamuhetken itsekseni ja juoda rauhassa kahvin ennen kun lapset heräävät. Siitä oli apua!! En ollut kärttyinen karju kun ei tarvinnut taistella pukemisesta tai lähteä ilman aamupalaa. Yllätyin vähän positiivisesta vaikutuksesta, mutta ajattelin kokeilla huomennakin.

Liikunnan suhteen olen ollut todella aliska ja aina vedonnut väsymykseen. Ensimmäinen askeleeni lyhyiden vaunulenkkien lisäksi on "lankku" haaste. 30 päivän ajan teen annetun ohjelman mukaan "lankku" liikettä aina tietyn ajan. Kirjoitan ohjelman tänne seuraavan postauksen yhteydessä. Eilinen 20 sekuntia tuntui tiukalta ja tänään olisi sama edessä. Katsotaan mitä 30 päivää saa aikaiseksi.

Nyt lähden hakemaan poitsua kerhosta ja sitten laittamaan ruokaa!!

Ihanaa talvipäivää!!