Oma mieli

Luin yhtenä päivänä kahta naistenlehteä. Molemmissa oli onnellisen ja iloisen näköinen nainen kanssa ja otsikoita jotka houkuttivat lukemaan. Mainoksia ja pieniä fakta juttuja lukuunottamatta kaikissa haastattelyissa tai tositarinoissa oli jotai draamaa tai negatiivsta. Jollain oli syömisen ja painon kanssa ongelmia ja toisella taustalla ahdistusta ja uniongelmia.  Selattuani lehdet läpi jäin miettimään niiden sisältöä. Meikkivinkkejä, trendiruokaa ja tarinoita pahasta olosta. Onneksi monissa tarinoissa kerrotaan myös kuinka vaikeuksien yli on päästy. Tuntuu kuitenkin hullulta ettei pelkkä positiivisuus myy. Haluamme nähdä raastavia rakkaustarinoita ja väkivaltaa televisiossa ja lukea surullisia tari oita ihmiskohtaloista. Tuskin kukaan kuitenkaan sitä omalle kohdalle toivoo. Iltapäivälehtien otsikot on hyvä esimerkki tästä. Joka päivälle haetaan mahdollisimman myyvä otsikko vaikka juttu ei olisikaan kovin kummoinen.
Olen huomannut itse tekeväni ihan  samaa todella pitkään. Mitä kamalampi otsikko sitä todennäköisemmin luen jutun. Tai näin ainakin tein ennen. Nykyään toivoisin enemmän positiivia juttuja ja kirjoituksia vaikka siitä miten joku on onnellinen ja elää haluamaansa elämää (olematta lottovoittaja tai julkkis).
Olen huomannut kaupoissa erilaisia positiivari lehtiä. En kuitenkaan haluaisi asioiden olevan niin äärimmilleen vietyä. Kai tästäkin maasta (niinkuin maailmastakin) löytyy onnellisia ja positiivisia ihmisiä ilman äärimmäisyyksiä????

Valitsin otsikon tälle kirjoitukselle muutamista vaihtoehdoistani. Oma mieli kuvaa mielestäni parhaiten sitä mitä tässä mietiskelin. Kaikilla meillä on oma mieli ja pohjimmiltaan uskon sieltä kumpuavan hyviä ajatuksia ja positiivista energiaa.  Ulkopuolinen maailma (tosielämä ja media) pääsee kuitenkin livahtamaan mielen syövereihin päivittäin ja ihmisestä riippuen erilaisina annoksina. Negatiivisuus, pelot ja mo et muut inhottavuudet tulevat miestäni ulkoapäin. Mitä enemmän unohtaa oman mielen voiman ja miettii ulkoa tulevia asioita sitä suuremman vallan niille antaa. Luottaminen omaan itseensä ja rauhoittuminen positiivisiin asioihin auttaa vahvistamaan hyvää oloa. Itsekin vasta harjoittelen tätä, mutta olen huomannut sen toimivan.

Kokeiluja

Tuntuu hullulta että rentoutuminen pysähtyminen voisi olla vaikeaa. Olen kuitenkin useammin kuin kerran todennut sen olevan todella vaikeaa.  Jooga ja meditaatio ovat kuitenkin hyviä esimerkkejä siitä. Kaikki näyttää helpolta, mutta vaatii hurjasti keskittymistä, rentoutta ja varsinkin pysähtymistä.

Kokeilin yli 10 vuotta sitten joogaa enkä pystynyt siihen ollenkaan. hermostuin aina kun piti pysyä liian kauan tietyssä asennossa ja vain hengittää. Silloin en oikein tiennyt mikä haluan olla isona tai mitä haluaisin seuraavaksi tehdä. Olen kokeillut useampaan kertaan jooga ennen kuin muutama vuosi sitten löysin sen mielekkyyden. Mielikuva siitä että saisin jonkun tietyn tunteen harjoituksista ja olisi autuaan ihana olo sen jälkeen oli kummitellut mielessäni näiden vuosien ajan. Sen takia olin ehkä aina halunnut kokeilla uudestaan ja uudestaan. Tuloksia alkoi tulla harjoitus kerrallaan. On vieläkin monia harjoituskertoja jolloin mieli vaeltaa omia reittejään mutta nykyään saan sen helpommin ohjattua takaisin olennaiseen ja olo harjoitusten jälkeen on rento ja hyvä. Olen kuitenkin vasta alussa joogan suhteen.

Myös meditaation kanssa kävi samalla tavalla. Luulin ettei minun tavitse kuin istua hiljaa ja olla miettimättä mitään, mutta ahdistuin vain kun koitin oikein kovasti olla tyhjäpää. Vasta kuukausien jälkeen tapahtui jotain joka sai minut "onnistumaan" harjoituksissa. Olen ihmetellyt miksi olen jaksanut yrittää niin monesti uudestaan vaikka tulosta ei ole tullutkaan. Vai onkohan kyse siitä että aina jotain pientä on tapahtunnut ja se on saanut minut jatkamaan. Tässäkin kaipaan ja haluan kuitenkin vielä paljon lisää harjoitusta. Haluaisin harjoittelusta (niin joogan kuin meditaationkin) päivittäisen rutiinin ja yllättäen siihen ei voi kukaan muu vaikuttaa kuin minä itse.

Sain lahjaksi synnytys meditaatio cd:n noin pari kuukautta sitten. Se pyöri eri pöydillä pitkään ja pyysin miestäni laittamaan sen koneellekin, mutta en saanut aikaiseksi kokeiltua. Eilen vihdoin rohkaisin mieleni ja laitoin kuulokkeet korville kun poika oli kerhossa. Olen nyt viikolla 32 raskaana ja rentoutuminen on välillä ison mahan kanssa hankalaa. Ilmeisen toimiva oli kuitenkin noin tunnin mittainen syvärentoutus/meditaatio harjoitus, koska havahduin vasta lopussa virkeänä ja todella rentoutuneena. Saatoin jopa nukahtaa, mutta hyvä olo tuli. Harjoittelu jatkuu.

Kannattaa siis kokeilla juttuja uudestaan vaikka ne ei ihan heti tuntuisikaan omilta. Mulla meni tosin sen tajuamiseen melko kauan, mutta onneks oon nyt edes ymmärtänyt sen.

Pikkuhiljaa

Olen pitkään yrittänyt ulkoisesti muuttaa itseäni mm. pudottamalla painoa vaihtelevalla menestyksellä ja värjäämällä hiuksiani. Olen myös nauttinut suuresti vaatteiden  ja asusteiden ostamisesta (nautin toki vieläkin miutta touhuun on tullut joku tolkku =)). Olen kaivannut muutosta heti ja koittanut keksiä aina uusia tapoja muuttua. En edes muista kuinka monta kertaa olen osallistunut jonkun lehden järjestämään muuttumis kilpailuun (koskaan voittamatta).  Nyt alan kuitenkin ymmärtää että suurinta muutosta olen kaivannut omaan asenteeseeni, ajattelutapaani ja sisäisen oikean minän vahvistamiseksi.

Sisäinen muutos on tullut pikkuhiljaa. Aikaisemmin en pitänyt koko sanasta, mutta olen todennut vihdoin sen pitävän paikkansa. Pikkuhiljaa (4 vuoden aikana) olen oppimassa rennommaksi ja positiivisemmaksi. Varmasti negatiiviseen asenteeseen ja ajatetlutapojen kehittämisenkin meni kauan joten ei kai niistä niin vai voi irti päästää.=) Vaikka en olekkaan koskaan inhonnut itseäni en kai koskaan ole kovin paljon itsestäni pitänyt huoltakaan tai miettinyt mitä minulle kuuluu tai mitä  sisälläni oleva minä haluaa tai tarvitsee. Olen huomannut että kun hyväksyy itsensä sellaisena kun on niin sisäisesti kuin ulkoisesti on helpompi hyväksyä myös ympäröivä maailma.  En ole vielä ihan valmis tässäkään asiassa mutta aika pitkälle olen jo päässyt.

Olen lukenut jonkun verran mieltä, ajatusmaailmaa, rentoutumista ja joogaa käsitteleviä kirjoja ja suurimamssa osassa on jossain vaiheessa mainittu kuinka sisällä oleva minä on se tärkein ja todellinen. Monesti siihen menettää yhteyden erilaisten sattumien kautta. Stressi on varmaan yksi suurimmista peikoista joka nykyään katkaisee ihmisten yhteyden sisällä olevaan minään. Itselläni varmaan niinkin kaukakaa kun ala-asteelta on jäänyt peikkoja kiusaamisesta ja sen jälkeen hyväksynnän etsimisestä.  Kun vihdoin löysin henkilön johon luottaa ja joka on tukenani kaikissa tilanteissa uskalsin alkaa miettimään missä itse olen. Ja jälleen se sama pikkuhiljaa muutos on tapahtunut. Aikaisemmin mietin kuinka onnistuntut asuvalintani on baariltana tai haaveilin öiian korkeista korkokengistä. Nyt haaveilen triathlonin lyhimmästä matkasta ja siitä että opin rentoutumaan. Haluaisin kirjoittaa tästä aiheesta niin paljon ja mietinkin kuinka sekavalta teksti kuulostaa. Pitänee koittaa tässäkin keskittyä yhteen/muutamaan asiaan kerrallaan ja kirjoittaa useasti.

No tässä pieni ja sekava pläjäys siitä mihin olen pikkuhiljaa mennyt ehkä jo ensi kerralla saan jäsenneltyä tekstin paremmin. =)

Alku

Olen halunnut jo pitkään jakaa mietteitäni onnellisuudesta ja positiivisuudesta. Kohta viisi vuotta olen elänyt elämäni onnellisinta aika ja kasvanut ihmisenä kohti tavoitettani: hyvää ja onnellista elämää.

Jokainen päivä ei suinkaan ole ruusuista, eikä jaksaminen ja positiivinen ajattelu tule itsestään. Senkin takia haluan kirjoittaa blogia asioista joita olen viime vuosien aikana oppinut ja opin kokoajan lisää. En ole kokenut sen suurempaa valaistumista, mutta olen pikkuhiljaa oppinut ajattelemaan elämästä ja ihmisistä uudella tavalla. Välillä on tuntunut kun rämpisi suossa mutta eteempäin on menty hidastakin vauhtia. Olen huomannut että kun keskittyy niihin oman elämänsä positiivisiin ja iloa tuottaviin asioihin jää paljon vähemmän aikaa murehtia inhottavia ja pahaa mieltä tuottavia asioita (joista suurin osa on kuintenkin vain oman mielen tuotosta). Iloiset asiat tuottavat energiaa ja inhottavat asiat syövät sitä, sen olet varmaan itsekin huomannut. Ainakin itseltään se sattuu välillä unohtumaan.

Noin viisi vuotta sitten tapasin mieheni. Tuntui ensikertaa siltä että jo piti minusta kokonaisuutena. Välillä mietin onko tämä edes totta, mutta totta se on siitä asti ollut. Toki kaikkia välillä kiukuttaa. =)

Onnen todellisuuden huomasin kun perheeni, ystäväni ja kaikki joille puhuin sanoivat että olen muuttunut rauhallisemmaksi ja olen onnellisen näköinen. Aloin miettimään ensimmäisiä kertoja että todella tunnen oloni onnelliseksi. Olin raottanut kuortani ja päästänyt auringon säteet sisään. Olin saanut valtavasti uusia kokemuksia ja olin valmis miettimään omaakin suhtautumistani asioihin. Välillä pieni epäusko hiipi mieleeni ja mietin miksi hän oli valinnut juuri minut. Kysyinkin usein miksi?? Koska kanssani on hyvä olla. Mietin myös miksi olin valinnut hänet? Tulin aina samaan lopputulokseen: hänen kanssaan olin onnellinen. Olo oli turvallinen ja saatoin olla se oma itseni joka olin ollut ennen muurin rakentamista.

Tämä alustuksena blogilleni. Kirjoittelen siitä kuinka olen viimeisten vuosien aikana koittanut eri keinoin vahvistaa sisälläni olevaa onnellista minää ja luopua aikaisemmasta pessimistestä ja väsyneestä elämäntavasta. Olen myös päästänyt menneisyyden sinne minne se kuuluu ja opetellut elämään nykyhetessä. Tulevaisuuttta murehdin edelleen, mutta sitäkin olen oppinut pikkuhiljaa vähentämään.

PIkkuhiljaa..