Mikä kaikki vaikuttaa

Kaikilla meillä on oma uskomuksemme minkä mukaan elämme. Läheskään kaikilla se ei ole uskonto, mutta joku vastaavanlainen suunnannäyttäjä tai ohjeiden antaja. Nykyään luonnollisuus ja luonnon mukaisuus tuntuvat olevan vahvoilla ainakin mediassa. Uskomuksissa ja elämänohjeissa ei olekkaan enää kyse pelkästään jumalolennoista vaan arkipäiväisistä asioista jotka vaikuttavat käytökseemme.
Toiset löytävät ohjeet luonnosta, toiset enkeleiltä ja jotkut joogasta ja meditoinnista. Olen itse miettinyt (en kovinkaan aktiivisesti) monia eri vaihtoehtoja omalle tielleni. Mitkä ovat niitä asioita josta saan voimaa ja energiaa? Milloin  ja mitkä  asiat/tapahtumat jarruttavat ja uuvuttavat? En ole vielä löytänyt vastausta.

Haluaisin uskoa että oma tieni löytyisi joogasta ja meditaatiosta. Vaikka olenkin aloittanut niihin tutustumisen jo yli 10 vuotta sitten en ole täysin vieläkään sisäistänyt niiden sanomaa. Olen toki edennyt tielläni.  Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. se että olen viimeisten vuosien aikana pikkuhiljaa (hyvin pikkuhiljaa) oppinut kuuntelemaan itseäni. Tunnen tällä hetkellä olevani  reunalla. Olen senttien tai millien päässä rauhasta ja rentoudesta jonka tiedän olevan sisälläni. Hektinen  ja stressaava elä'mä haluavat kuitenkin vielä pitää minusta kiinni, enkä uskalla päästää irti. Ennen parisuhdetta ja perhettä olin kovin pinnallinen ja impulsiivinen. Nyt halaisin jo luopua noista ja syventyä nauttimaan ihanasta nykyisestä elämästäni; onnellisuudesta!!!!

Tunnen reunan lähestyvän enkä oikein tiedä miksi en anna itselleni lupaa ylittää tätä rahjaa  vaikka tiedostan toisen puolen rauhan ja autuuden. Nykyistä puolta voisi miettiä kliireisenä suurkaupunkina perjantai iltana, jossa on pimeän tulle sytytetty miljoonat mainosvalot ja yhtä monet ihmiset ja autot risteilevät katuja. Katseni kiertää ja päässäni vilisee tunnen olevani eksynyt ja liian kiireinen pysähtyäkseni.
Toisella puolella onpieni, kahdeksan kulmainen, vaalea huvimaja jossa paljon tyynyjä ja pehmeä sohva. Kynttilöistä lähtee mielyttä tuoksu ja ikkunoiden läpi heijastuu aamun ensimmäiset auringonsäteet. Ympäröivä metsä on rauhallinen ja raikas aamukasteesta. Olen rennoissa vaaleissa vaatteissa ja kädessäni on lasi raikasta, kylmää vettä. Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Tämä siis ajatusmaailmani. Jos kuitenkin nyt mietin ulkoisia tekijöitä joihin en voi itse vaikuttaa, mutta joiden olen huomannut vaikuttavan minuun.
Kuun vaikutus on aina ollut melko selkeä. Sitä on varmaan myös vahvistanut äitini usko kuun energiaan ja sen vaikutukseen. Olen kuitenkin moneen kertaan saanut huomata kuun vaikutuksen arjessani. Lähinnä täysikuun vaikutuksen nukkumiseeni tai nukkumattomuuteeni. Monesti täysikuun aikaan näen painajaisi tai nukun todella huonsoti ja saatan heräillä moneen kertaan yöllä. Kuun vaikutus ei siis tähän mennessä ole ollut kovin positiivinen. Energiaa siitä on toki myös tullut. Edellinen päivä mennyt touhutessa ja seuraava yö huonosti nukuttuna = huono lopputulos -> iso väsy.

Tulevana yönä on taas täysikuun aika. Opin tänään uuden asian johon täysikuu uskomusten mukaan vaikuttaa. Täysikuu öinä synnytysosastoilla on täyttä ja jopa kätilöt ovat sitämieltä että täysikuu vaikuttaa synnytystenkäynnistymisiin positiivisella tavalla. Syytä ei tosin missään kerrottu =) Kaikki tämä perustuu vanhoihin uskomuksiin ympäri maailmaa. Vielä viikko sitten meidän massu vauva oli perätilassa ja raskausmyrkytys antoi ensioireita. Flunssa iski päälle ja vei voimat. Tänään päivä ennen täysikuuta: flussa on voitettu (ja samalla raskausmyrkytys epäilyt). Elen tehdyssä ultrassa vauva on kääntynyt pää alaspäin ja laskeutunut alemmas. Tännä olen ollut reippaan ylhäällä jo aamusta ja tehnyt pikkumiehen kanssa ulkoilu/kävelyreissun (3h). Onko nämä ennakoivia merkkejä täyden kuun vaikutuksesta ja mahtaakohan synnytys käynnistyä ensiyönä.. Hhmm. Ei voi muuta kuin odottaa =)

Nyt on nyt

Näin äitiyslomalla on hyvää aikaa ajtella. Joskus ehkä liikaakin minun kaltaiselle ikuiselle pohdiskelijalle. Olen kuitenkin ilokseni huomannut oppineeni asioita  ja oppineeni varsinkin käsittelemään asioita. Edelleenkään mitään suurta valaistumista ei ole tapahtunut, mutta suhtautumiseni nykyhetkeen on muuttunut. 

Olen turhautunut, pelännyt ja suhtautunut tietyllä tavalla moniin asioihin mm. autolla ajamiseen, pelännyt yksin jäämistä, korkeita paikkoja ja pimeää tai hermostunut ihanturhasta tietyissä tilanteissa. Välillä tuntemukset tulee vahvempina esille ja huomaan lähinnä miettiväni miten olen aikaisemmin toiminut. Koska silloin joskus minua ahdisti ja pelotti (ei väliä onko siitä viikko vai 5 vuotta) niin täytyyhän ahdistaa nytkin. Ero aikaisempaan tosin on että nyt pyrin ajattelemaan "nyt on nyt voin suhtautua eri tavalla". Aina se ei tietenkään onnistu. Suurimmasta osasta tilanteita huomaan kuitenkin aina yhtläisyyksiä menneeseen ja varmaan johonkin opittuun toimintamalliin. Esimerkiksi väsyneenä hermostun helposti ja taas pirteänä en hermostu.  Väsyneenäkin koitan nykyään miettiä mitä voisin tehdä toisin, jotta en kimpaantuisi niin kovasti (koska suurinosa harmituksestanihan johtuu omasta reaktiostani, joka on välillä tottumuksesta nopeampi kuin itse tilanne). Väsyneenä vaivaavta asiat ovat miljoonakertaa suurempia. Kaksivuotiaan uhman sietäminen viimeisillä väsyneillä raskausviikoilla on osoittatunut kinkkiseksi. Olen kuitenkin viime päivinä koittanut löytää sopivaa tapaa suhtautua uhmapuuskiin. Ja olen huomannut (yllättävä kyllä=) ) kun itse suhtautuu rauhallisemmin myös pikku miehen puuska jää lyhyemmäksi. Tällöin harvoin annan itseni levätä vaan pistän tehoja lisää moottoriin ja alan siivota, suunnitella kauppalappua tai kovalla tohinalla ja kiukull apakata väkinäistä kaupunki reissua varten. Olen alkanut ymmärtämään siinähän se hetki on jo menetetty.

Hormonien ihanasta (kamalasta) lisäboostista olen saanut murehtia ja harmistella onnellisuuden ja euforian lisäksi. Hyvä asia tässä on se että olen päässyt harjoittelemaan "nyt on nyt" asennettani. Vaikka päivisin ei olekaan muuta kuin aikaa illat saattaa mennä stressatessa ja sängyssä olo tuntuu loputtomalta ennen unta. Päässä pyörii hormonien lisäksi kaikki mitä muka pitäisi vielä ennen vauvan tuloa tehdä. Jopa kaupassa käynti saattaa aiheuttaa inhotusta. Näinä hetkinä varsinkin sängyssäollessani olen todenut itselleni:"Käsittelen sen asian sitten kun se oikeasti on edessä" tai"nyt voin rauhassa nukahtaa ihanan miheni viereen ja kun poikakin nukkuu jo rauhassa. Mietin asiaa huomenna virkeämpänä". Tällöin en luultavasti enää edes muista harmistella seuraavana päivänä asiaa ja voin keskittyä taassilloiseen hetkeen. Jos olisin pohtinut mitä tahansa stressi juttua yömyöhään. miettisin sitä vielä aamulla, koska olisin niin harmissani lyhyistä yöunista.

Harjoittelu hetkessä elämiseen on siis vielä vaiheessa, mutta huomaan edistyneeni ilman suorittamista. olen myös saanut nukahdettua muutaman kerran helpommin tämän avula. Sekä säästynyt seuraavan päivän murehtimisilta. Olen iloinen!!! =) 

Supsittelen kaikille kokeiltavaksi edes muutamaan kertaan hankalassa tai epämukavassa tilanteessa ajattelemaan "nyt on nyt", jos se vaikka helpottaisi.   

Parhaat hetket ovat yleensä juuri nyt, mutta ne menee sivusuun jos vain murehtii menneitä tai stressaa tulevaa.

Tunne enemmän

Joku minua viisaampi sanoi ajattele vähemmän ja tunne enemmän. Tämä on mielestäni erittäin viisas lause jos sitä alkaa aktiivisesti toteuttamaan. Ajatuksen tasolla yllättäen se ei varmaan toimi, koska silloin löytää kaikesta jotain mätää. Valitsin esimerkiksi oman puolison, kumppanin tai mun tärkeän henkilön vaikka oman äidin. Mikä on tunne joka kuvaa suhdetta häneen; rakkaus. Rakastan paljon, enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Ajatukset niitäkin on paljon ja varsinkin väsyneenä ne saattavat tulla esiin ärtymyksenä. Miksi kaikki vaatteet on pyykkikorissa tai miksi teepussi on taas jätetty tiskipöydälle. Pohjimmaisena on kuitenkin rakkaus ja sen takia voin itse laittaa teepussin roskiin tai pesukoneen päälle, koska toihan hänkin eilen minulle karkkia kaupasta vaikka koittaa itse olla syömättä sitä. Rakkaus ei aina tietenkään vie kaikkialle tai tuo maitoa kaupasta, mutta se auttaa. On paljon hyödyllisempää tuntea suuri rakkaus kun pohtia mitättömiä tekemättömiä tai omasta mielestään huonosti tehtyjä juttuja. Olen kai joskus itsekin ärsyttävä ja huolimaton?? Heitän vaatteet laiskuuttani lattialle vaikka tiedän ettei hän pidä siitä tai muuta yhtä hölmöä. Kaikissa meissä on omat vikamme, mutta ei kai kukaan halua että niistä koko ajan muistutetaan. En minä ainakaan.

Silloin kun mietin tunteitani asioita, henkilöitä tai vaikka tekemättömiä töitä kohtaan saatan löytää uuden ja miellyttävämmän näkökulman asiaan. Eikä kaikkea tarvitse pohtia tuntitolkulla varsinkaan jos huomaa ettei sillä hetkellä asian jankkaaminen tuo mitään hyvää. 

Ajatuksia tuee ja menee. Kun niitä vaan jauhaa ja jauhaa ne alkaa tuntua todellisilta. Oma mieli muokkaa niistä lähes jokaiseen tilanteeseen sopivia ja tuo aina saman ajattelumallin mieleemme. Toteuttaa itse opittua kaavaa kun samalainen tilanne lähestyy. Kun huomaa näin tapahtuneen ja tunnistaa oman toimintamallinsa voi sitä pikkuhiljaa muuttaa. Kaikki ei käy hetkessä, mutta pysähtymisestä on apua. Monesti olen itse huomannut kuinka tyhjiin joskus ahdistaviin ajatuksiin ei oikeastaan liity minkäänlaisia tunteita.Olen vaan pyörittänyt niitä turhan kauan päässä ja jo se on lakanut ahdistaa. Voin yhtä hyvin katsella niitä kauempaa ja todella antaa ajatuksen kulkea omia teitään. Ei siitä ole haittaa, ei siitä tarvitse ahdistua tai tuntea syyllisyyttä. Sellainen jokaisen mieli on. Taitavimmat meistä tekevät sen luonnostaan ja jotkut kuten minä olen joutunut sitä opettelemaan. Yllättävä ajattelematta samalla kuitenkaan liikaa (silloin on taas jo antanut ajatukselle voiman)!

Ajattele vähemmän  -  Tunne enemmän

Uni

Olen jotutnut jälleen toteamaan kuinka väsyneenä arki on takkuisempaa. Raskausviikolla 35 ollaan nyt ja väsymys alkaa todella painaa. Helppoahan olisi jos voisi vaan laittaa silmät kiinni ja nukkua, mutta se ei ole niin helppoa. Olen aina ollut aamu uninen joka ei helpota tilannetta ollenkaan.
Unien näkeminen voisi olla kokonaan oma tekstinsä, mutta koitan keskittyä nyt vaan uneen. En tiedä miten muilla, mutta minulla unien näkeminen ei myöskään lisää vireyttäni, koska muistan aamulla näkemäni unen ja tulee tunne etten ole levännyt kunnolla.

Mietin uni aihetta siksi koska olen huomannut viimeaikoina vahvasti sen merkityksen arjessa. Kaikki vaikutukset eivät toki ole negatiivisia mutta ne ehkä huomaa helpommin. Väsyneenä ei yllättäen jaksa pyörittää arkea tai olla sosiaalinen. Ruokakaan ei maistu kunnolla (ainakaan terveellinen ruoka). Stressitaso nousee ja pienetkin asiat tuntuvat suurilta ja muutaman homman hoitaminen valtavalta työltä. Itselleni tulee usein myös kiireen tuntu ja mietin jo valmiiksi miten kahden viikon päästä keskiviikkona olen varmaan todella väsynyt ja kiukkuinen kun on aamula herättävä aikaisin ja kaikki tavarat hukassa eikän poikakaan ole halukas pukemaan ja kahvikin on varmasti loppu. Näistä tuskin muut tulee tapahtumaan paitsi aamuinen herätys. =) Onkohan muillakin tällaista??

Levänneenä ja hyvin nukkuneena arki on onnellista ja energisempaa. Ajatus kulkee kirkkaammin ja hetkessä pysyminen on helpompaa.

No lepo ja nukkuminen toimii parhaana lääkkeenä väsymykseen. Se ei kuitenkaan ole aina niin helppoa. Olen viime aikoina oppinut ymmärtämään (vihdoin) kuka on ainoa joka asiaan pystyy oikeasti vaikuttamaan. Tadaa sehän olen minä!!! Ei kukaan pakota minua selaamaan nettiä, pläräämään kännykkää tai tuijottamaan televisiota iltamyöhään ihan vain siksi että se olisi omaa aikaani. Voisin yhtälailla käyttää sen rauhoittavaan ja rentouttavaan tekemiseen esim. lukemiseen tai vaikka meditaatioon. Näillä oman ajan tekemisillä lepäisin samalla ja saisin unenpäästäkin helpommin kiinni. Toinen on ruoan vaikutus uneen. Olen niin monta kertaa huomannut suuren hiilarilastin vievän unta kauemmas. Mielummin siis proteiini pitoisempaa iltapalaa kun herkkujen napostelua sohvalla. Hyvän iltapalan jälkeen voin helpommin sulkea silmät ja nukahtaa.

Raskaus tuo omat rajotteenssa tällähetkellä. Mikään asento ei oikein enää tunnu hyvältä ja kääntymiseen tarvitaan nostokurkea =) Nyt kuitenkin lepäilen pojan kerhon ajan jotta jaksan kävellä hakemaan pienen ihanan takaisin kotiin. Nyt on siis mama time..