Olen pitkään yrittänyt ulkoisesti muuttaa itseäni mm. pudottamalla painoa vaihtelevalla menestyksellä ja värjäämällä hiuksiani. Olen myös nauttinut suuresti vaatteiden ja asusteiden ostamisesta (nautin toki vieläkin miutta touhuun on tullut joku tolkku =)). Olen kaivannut muutosta heti ja koittanut keksiä aina uusia tapoja muuttua. En edes muista kuinka monta kertaa olen osallistunut jonkun lehden järjestämään muuttumis kilpailuun (koskaan voittamatta). Nyt alan kuitenkin ymmärtää että suurinta muutosta olen kaivannut omaan asenteeseeni, ajattelutapaani ja sisäisen oikean minän vahvistamiseksi.
Sisäinen muutos on tullut pikkuhiljaa. Aikaisemmin en pitänyt koko sanasta, mutta olen todennut vihdoin sen pitävän paikkansa. Pikkuhiljaa (4 vuoden aikana) olen oppimassa rennommaksi ja positiivisemmaksi. Varmasti negatiiviseen asenteeseen ja ajatetlutapojen kehittämisenkin meni kauan joten ei kai niistä niin vai voi irti päästää.=) Vaikka en olekkaan koskaan inhonnut itseäni en kai koskaan ole kovin paljon itsestäni pitänyt huoltakaan tai miettinyt mitä minulle kuuluu tai mitä sisälläni oleva minä haluaa tai tarvitsee. Olen huomannut että kun hyväksyy itsensä sellaisena kun on niin sisäisesti kuin ulkoisesti on helpompi hyväksyä myös ympäröivä maailma. En ole vielä ihan valmis tässäkään asiassa mutta aika pitkälle olen jo päässyt.
Olen lukenut jonkun verran mieltä, ajatusmaailmaa, rentoutumista ja joogaa käsitteleviä kirjoja ja suurimamssa osassa on jossain vaiheessa mainittu kuinka sisällä oleva minä on se tärkein ja todellinen. Monesti siihen menettää yhteyden erilaisten sattumien kautta. Stressi on varmaan yksi suurimmista peikoista joka nykyään katkaisee ihmisten yhteyden sisällä olevaan minään. Itselläni varmaan niinkin kaukakaa kun ala-asteelta on jäänyt peikkoja kiusaamisesta ja sen jälkeen hyväksynnän etsimisestä. Kun vihdoin löysin henkilön johon luottaa ja joka on tukenani kaikissa tilanteissa uskalsin alkaa miettimään missä itse olen. Ja jälleen se sama pikkuhiljaa muutos on tapahtunut. Aikaisemmin mietin kuinka onnistuntut asuvalintani on baariltana tai haaveilin öiian korkeista korkokengistä. Nyt haaveilen triathlonin lyhimmästä matkasta ja siitä että opin rentoutumaan. Haluaisin kirjoittaa tästä aiheesta niin paljon ja mietinkin kuinka sekavalta teksti kuulostaa. Pitänee koittaa tässäkin keskittyä yhteen/muutamaan asiaan kerrallaan ja kirjoittaa useasti.
No tässä pieni ja sekava pläjäys siitä mihin olen pikkuhiljaa mennyt ehkä jo ensi kerralla saan jäsenneltyä tekstin paremmin. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti