Jokainen päivä ei suinkaan ole ruusuista, eikä jaksaminen ja positiivinen ajattelu tule itsestään. Senkin takia haluan kirjoittaa blogia asioista joita olen viime vuosien aikana oppinut ja opin kokoajan lisää. En ole kokenut sen suurempaa valaistumista, mutta olen pikkuhiljaa oppinut ajattelemaan elämästä ja ihmisistä uudella tavalla. Välillä on tuntunut kun rämpisi suossa mutta eteempäin on menty hidastakin vauhtia. Olen huomannut että kun keskittyy niihin oman elämänsä positiivisiin ja iloa tuottaviin asioihin jää paljon vähemmän aikaa murehtia inhottavia ja pahaa mieltä tuottavia asioita (joista suurin osa on kuintenkin vain oman mielen tuotosta). Iloiset asiat tuottavat energiaa ja inhottavat asiat syövät sitä, sen olet varmaan itsekin huomannut. Ainakin itseltään se sattuu välillä unohtumaan.
Noin viisi vuotta sitten tapasin mieheni. Tuntui ensikertaa siltä että jo piti minusta kokonaisuutena. Välillä mietin onko tämä edes totta, mutta totta se on siitä asti ollut. Toki kaikkia välillä kiukuttaa. =)
Onnen todellisuuden huomasin kun perheeni, ystäväni ja kaikki joille puhuin sanoivat että olen muuttunut rauhallisemmaksi ja olen onnellisen näköinen. Aloin miettimään ensimmäisiä kertoja että todella tunnen oloni onnelliseksi. Olin raottanut kuortani ja päästänyt auringon säteet sisään. Olin saanut valtavasti uusia kokemuksia ja olin valmis miettimään omaakin suhtautumistani asioihin. Välillä pieni epäusko hiipi mieleeni ja mietin miksi hän oli valinnut juuri minut. Kysyinkin usein miksi?? Koska kanssani on hyvä olla. Mietin myös miksi olin valinnut hänet? Tulin aina samaan lopputulokseen: hänen kanssaan olin onnellinen. Olo oli turvallinen ja saatoin olla se oma itseni joka olin ollut ennen muurin rakentamista.
Tämä alustuksena blogilleni. Kirjoittelen siitä kuinka olen viimeisten vuosien aikana koittanut eri keinoin vahvistaa sisälläni olevaa onnellista minää ja luopua aikaisemmasta pessimistestä ja väsyneestä elämäntavasta. Olen myös päästänyt menneisyyden sinne minne se kuuluu ja opetellut elämään nykyhetessä. Tulevaisuuttta murehdin edelleen, mutta sitäkin olen oppinut pikkuhiljaa vähentämään.
PIkkuhiljaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti